Vuosikertomus 2014 | In English |

Euroopan markkinoiden kehitys

Euroopan sähkömarkkinoiden kehitys

Sähkön kysyntä väheni useissa Euroopan maissa heikon taloustilanteen, lauhan sään ja paremman energiatehokkuuden vuoksi. Pohjoismaissa kysyntä laski 2 %. Sähkön viennin kasvusta johtuen pohjoismainen sähköntuotanto oli kuitenkin 1 %:n suurempaa kuin vuonna

2013. Virossa, Liettuassa ja Puolassa talouskehitys oli Pohjoismaita parempaa ja sähkön kysyntä kasvoi.

Uusiutuvan energian osuus Euroopan sähköntuotannosta kasvoi edelleen, ja tukimekanismeja kehitettiin monissa maissa aiempaa markkinaehtoisemmiksi. Ruotsin ja Norjan yhteistä sertifikaattijärjestelmää lukuun ottamatta tukimekanismit perustuvat kuitenkin edelleen kansallisiin, toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin. Uudet uusiutuvat sähköntuotantomuodot ovat vähitellen tulossa kaupallisesti kannattaviksi, mikä lisää niiden osuutta sähköntuotannossa. Samalla erillisistä uusiutuvan energian tuista voidaan luopua, varsinkin, jos päästökaupan ohjausvaikutus tehostuu.

Komissio julkaisi tammikuussa 2014 energian hintoja ja kustannuksia koskevan raportin, jonka mukaan tukku- ja vähittäishintojen ero kasvaa entisestään. Energian vähittäishinnat ovat viime vuosina nousseet EU:ssa huomattavasti. Syynä tähän ovat erilaiset verot, maksut ja tuet. Samaan aikaan sähkön tukkuhinnat ovat laskeneet ja kaasun tukkuhinnat ovat pysyneet ennallaan. Myös EU-maiden kesken hinnat vaihtelevat merkittävästi: osa

kuluttajista joutuu maksamaan energiasta jopa moninkertaisesti muita enemmän.

Suomen vähittäismarkkinoilla siirryttiin vuoden 2014 alussa ensimmäisenä maailmassa sähkönkulutuksen tuntitason mittauksiin ja laskutukseen etäluettavien mittareiden avulla. Mikäli automaattinen kulutuksen mittaus ja siihen liittyvät palvelut yleistyvät Euroopan tasolla, asiakkaat voivat optimoida sähkön käyttöään.

Tavoitteena yhteiset markkinat

Euroopan sähkömarkkinoiden yhdentyminen eteni merkittävästi alkuvuonna 2014, kun Länsi-Euroopan sähköpörssit ottivat spot-kaupassa käyttöön yhteisen laskennan. Tavoitteena on myös hyväksyä käsiteltävänä olevat yhteiset verkkosäännöt vuoden 2015 aikana. Energiamarkkinoiden läpinäkyvyyttä lisäävän REMIT-asetuksen täytäntöönpano jatkui (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus n:o 1227/2011 energian 

tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta). Sähkön hintojen suojaustuotteita koskevan EMIR-asetuksen osalta markkinatoimijat jatkoivat keskusteluja pankkitakuiden käytön sallimiseksi myös vuonna 2016 päättyvän siirtymäajan jälkeen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus no 648/2012 OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppa­tietorekisteristä). Tämä mahdollistaisi jatkossakin hintasuojaukset finanssituotteilla kustannustehokkaasti.

Euroopan komissio julkaisi syksyllä 2014 energian sisämarkkinoita koskevan tiedonannon. Tiedonannossa nostettiin esille markkinaintegraation myönteinen kehitys sekä tarpeet lisätä verkkoinvestointeja, kehittää vähittäismarkkinoita, jatkaa alueellista yhteistyötä ja rajoittaa viranomaissäätelyä.

Yhteisiä markkinaperiaatteita koskevista tavoitteista huolimatta kansallisten kapasiteettimekanismien (capacity

remuneration mechanisms, CRM) valmistelu jatkui muutamissa EU-maissa. Isossa-Britanniassa käytiin joulukuussa ensimmäinen kapasiteettihuutokauppa, jolla varmistettiin voimalaitoskapasiteetin saatavuutta talvelle 2018-2019. Ison-Britannian hallitus lupasi myös takuuhinnan uuden ydinvoimahankkeen tuottamalle sähkölle. Saksassa hallitus julkaisi markkinoiden kehitysvaihtoehtoja koskevan ns. vihreän kirjan, jossa ehdotetaan joko nykyisen, energiaperusteisen kaupan kehittämistä tai kapasiteettimarkkinoiden käyttöönottoa. Komissiolta odotetaan ehdotuksia kapasiteettimekanismin tavoitemalliksi vuoden 2015 puoliväliin mennessä.

Markkinahintojen kehitys

Polttoaineiden maailmanmarkkinahinnat laskivat vuoden 2014 aikana selvästi. Hiilidioksidin päästöoikeuksien hinta EU:n päästökaupassa nousi jonkin verran ja oli vuoden lopussa 7,3 euroa/tonni.

Sähkön pohjoismainen markkinahinta laski vuodesta 2013 johtuen muun muassa lauhasta talvesta ja alhaisista polttoaine­hinnoista. Vuoden keskimääräinen systeemihinta oli 29,6 (2013: 38,1) euroa/MWh. Keskimääräinen aluehinta Suomessa oli 36,0 (2013: 41,2) euroa/MWh ja Ruotsissa SE3-alueella (Tukholma) 31,6 (2013: 39,4) euroa/MWh.

Saksassa keskimääräinen spot-hinta oli 32,8 (2013: 37,8) euroa/MWh. Puolassa keskimääräinen spot-hinta nousi 43,1 (2013: 36,7) euroon/MWh.

Sähkön matala hintataso ei kannusta investoimaan uuteen tuotantokapasiteettiin. Monissa maissa valtaosa uusista investoinneista perustuukin tukiin.

Sähkön siirtoyhteydet

EU:n huippukokouksessa lokakuussa 2014 korostettiin uusien sähkönsiirtoyhteyksien merkitystä ja asetettiin tavoitteeksi kasvattaa jokaisen EU-maan rajasiirtokapasiteettia

vuoteen 2030 mennessä vähintään 15 prosenttiin voimalaitoskapasiteetista.

Kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö ENTSO-E:n julkaiseman TYNDP 2014 -verkkosuunnitelman mukaan Euroopan rajasiirtokapasiteetti on kaksinkertaistettava vuoteen 2030 mennessä. Tämä vaatii EU-tasolla 150 miljardin euron investoinnit, jotka toisaalta edistäisivät sähköntuotannon optimointia, päästöjen vähentämistä ja uusiutuvan energian osuuden lisääntymistä.

Pohjoismaiden ja muun Euroopan välinen siirtokapasiteetti on nykyisten hankkeiden toteutuessa kaksinkertaistumassa jo vuoteen 2020 mennessä. Uusia yhteyksiä suunnitellaan myös ensi vuosikymmenelle. Tämä mahdollistaa pohjoismaisen vesivoiman käytön kattamaan Euroopan tuuli- ja aurinkosähköntuotannon vaihteluita. Vastaavasti Pohjoismaihin voidaan tuoda sähköä vähäsateisina vuosina ja kireinä pakkastalvina.

Suomen ja Ruotsin välinen siirtokapasiteetti on ollut lähes täyskäytössä. Suomen sähköverkko palvelee myös sähkönsiirrossa Ruotsista Baltiaan ja vuodesta 2016 lähtien edelleen Baltiasta Puolaan, joten siirtokapasiteettia Ruotsista Suomeen tarvitaan lisää. Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen välille suunnitellun uuden siirtojohdon rakentaminen tulisikin käynnistää mahdollisimman nopeasti. Tämä mahdollistaisi sähkön siirron Suomen verkon kautta myös Etelä-Ruotsiin silloin, kun Ruotsin sisäinen siirtoverkko on täydessä käytössä.

Vaihtoehtoisia energiamarkkinamalleja
Nykyinen markkinamalli

  • Tukkumarkkinahinnat määräytyvät sähköpörssissä, mutta siirtoyhteydet maiden välillä ovat riittämättömät
  • Vuorokauden ja käyttötunnin sisäinen kauppa ei toimi kaikilla rajoilla
  • Uusiutuvaa energiaa tuetaan erilaisin maakohtaisin mekanismein
  • Sähkön käyttäjille ei ole monessakaan maassa tuntienergiamittausta eikä vaihtoehtoisia myyntituotteita

Kapasiteettimarkkinat

  • Sähkön tuottajille maksetaan tuotetun energian lisäksi voimalaitostehosta
  • Maakohtainen viranomaissäätely voimakasta ja kokonaiskustannukset voivat kasvaa
  • Sähköpörssikaupan asema heikkenee
  • Maiden välinen sähkökauppa voi vaikeutua
  • Fossiilinen sähköntuotanto saa etua, mutta uusiutuvat ja kysyntäjousto voivat kärsiä

 Kehittyneet energiamarkkinat

  • Euroopan-laajuiset markkinat
  • Uusiutuvan energian kasvu perustuu päästökaupan antamaan ohjaukseen
  • Siirtoyhteyksien rakentaminen vähentää hintaeroja ja lisää sähkön toimitusvarmuutta
  • Verkkoyhtiöt vastaavat käyttötunnin sisäisestä reservitehosta
  • Sähkön käyttäjille tarjolla runsas valikoima joustavia myyntituotteita ja palveluita

Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden rakenne

Euroopan lämpömarkkinoiden kehitys

Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoa jatkettiin vuonna 2014. EU-maiden päivitettyjen kansallisten säädösten odotetaan tulevan voimaan pääosin vuoden 2015 aikana. Direktiivin tavoitteena on muun muassa edistää energiatehokkaan kaukolämmön ja -kylmän sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) osuutta energiantuotannossa osana asetettuja energiatehokkuus- ja ilmastotavoitteita. Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuoden 2015 loppuun mennessä arvion kaukolämmön, CHP:n ja teollisuuden jätelämmön kehittämis­potentiaalista vuoteen 2030 saakka.

EU-tasolla pohditaan myös, tarvitaanko lämpömarkkinoilla vahvempaa EU:n ohjausta ja tavoiteasetantaa, onhan niiden osuus EU:n energiankulutuksesta yli puolet.

Nopeasti kehittyvät, kahdensuuntaiset, avoimet kaukolämpöverkot antavat yrityksille tai kuluttajalle

mahdollisuuden myydä kiinteistöjen ylijäämälämpö verkkoon. Hukkalämmön hyödyntäminen pienentää energiakustannuksia ja hiilijalanjälkeä.

Pitkälti kansallisesta lainsäädännöstä johtuen markkinoihin ja energiayhtiöiden operatiivisiin toimintoihin voidaan lainsäädännöllä vaikuttaa hyvin maakohtaisesti. Vuonna 2014 kansalliset kaukolämpöä koskevat lainsäädäntöhankkeet etenivät verrattain hitaasti. Vahvistusta Puolan uusiutuvia energiamuotoja koskevalle lainsäädännölle ja Viron lämpölakiluonnokselle odotetaan vuoden 2015 aikana.

X

Etsi Fortumin vuosikertomuksesta 2014

Kirjoita tähän...

Hakutulokset